Eduskuntavaalit 2019


Eläinpoliittinen vaalikone on avautunut! Löydät sen täältä.

Animalia ja SEY Suomen eläinsuojelu nostavat eduskuntavaaleissa erityisesti seuraavat teemat esille. Alta löydät lisätietoja siitä, miksi nämä aiheet ovat keskeisiä ja mitä ajamme niiden suhteen.

Järjestöt ovat myös määritelleet tavoitteensa hallitusohjelmaneuvotteluihin. Löydät tavoitteet täältä.

Tuotantoeläinten kasvatus ahtaissa häkeissä tulisi kieltää (häkkikanalat sekä emakoiden porsitus- ja tiineytyshäkit).  

Eläimen hyvinvoinnin toteutumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että eläin saa toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Tällaisia ovat muun muassa liikkumiseen, lepäämiseen, sosiaalisiin suhteisiin, ympäristön tutkimiseen, ruokailuun, leikkimiseen ja emojen kohdalla poikasten hoivaamiseen liittyvät tarpeet. Eläintutkimus on osoittanut, että nämä tarpeet ovat sisäsyntyisiä sekä vapauteen syntyneellä eläimellä että pitkällekin jalostetulla, vankeudessa elävällä eläimellä, jonka olosuhteet eivät mahdollista luontaisen käyttäytymisen toteuttamista.

Emakoita pidetään Suomessa tällä hetkellä kääntymisen estävissä porsimishäkeissä noin 9 viikkoa jokaisen porsimisen yhteydessä. Emakkoa pidetään tiineytyshäkissä noin 4 viikkoa tiineytyksen yhteydessä ja 4–5 viikkoa porsimishäkissä sen imettäessä poikasiaan. Näin ollen se viettää lähes puolet vuodesta tilassa, jossa se ei pysty kääntymään ja jossa se pystyy liikkumaan vain vähän pituussuunnassa. Häkeissä pesänrakennuskäyttäytyminen sekä sosiaalinen kanssakäyminen porsaiden kanssa estyvät lähes täysin. Emakoiden häkkikasvatus tulisi kokonaisuudessaan kieltää ja tilalle tulisi ottaa vapaaporsitus.

Perinteiset häkkikanalat kiellettiin EU-maissa vuonna 2012. Sallituiksi jäivät kuitenkin niin sanotut virikehäkit, joissa kanoilla on vain aavistuksen verran enemmän tilaa kuin aiemmissa häkeissä. Lisäksi kanoilla on käytössään munintapesä, orsi ja pieni kuopsutteluun tarkoitettu alue. Kuitenkin häkin perustavanlaatuiset ongelmat jäivät jäljelle: ne ovat ahtaita, verkkopohjaisia häkkejä, joissa lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät pääse suurimmaksi osaksi toteutumaan. Jo nyt kulutus suuntautuu kasvavassa määrin häkittömästi kasvatettujen lattia-, luomu- ja ulkokanaloiden muniin. Kaikki kanojen häkkikasvatus tulisikin kieltää ja ajaa hallitusti alas.

Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta tulisi luopua.

Lähes kaikki Suomessa syntyneet karjuporsaat kastroidaan muutaman päivän ikäisinä, eli niiden kivekset poistetaan leikkaamalla tai pihdein. Toimenpide suoritetaan käytännössä aina ilman tehokasta kivunlievitystä tai puudutusta. Suuret lihatalot Suomessa vaativat tuottajiltaan kipulääkkeen käyttöä kastraation yhteydessä, mutta kipulääke lievittää vain toimenpiteen jälkeistä kipua. Käsittelyssä olevassa eläinsuojelulain uudistuksessa kipulääkitys määrättäisiin jatkossa pakolliseksi, mutta siihen riittäisi toimenpiteen yhteydessä annettu kipulääke, joka ei lievitä toimenpiteen aikaista kipua.

Kirurginen kastraatio ei ole välttämättömyys, mikäli kuluttajat oppivat syömään lihaa, jossa voi olla niin sanottua karjunhajua. Noin 10 % teuraspainoisista karjuista muodostaa tätä hajua. Karjunhajun muodostumiseen voidaan vaikuttaa myös mm. käytettävällä rehulla, teurastusiällä ja -painolla. Kastraatio voidaan toteuttaa myös rokotteella eli niin sanotulla immunokastraatiolla. Suomen tulisi luopua porsaiden kirurgisesta kastraatiosta kokonaan.

Maataloustukia tulisi suunnata nykyistä enemmän eläintuotannon ylläpitämisen sijasta kotimaisten kasviproteiinien tuotantoon.

Euroopan unionin maataloustukijärjestelmä on merkittävin ruuantuotannon poliittinen ohjausjärjestelmä Euroopassa. Suomessa maksetaan maataloudelle erilaisia tukia lähes 2 miljardia euroa vuosittain. Summassa on mukana EU:n kokonaan tai osittain maksamia tukisummia sekä kansallisia avustuksia. Maatalouden kannattavuus on silti pysynyt heikkona.

Eräs tukiin liittyvä keskeinen ongelma on, että ne pitävät eläinperäisten tuotteiden hintaa keinotekoisesti matalampana kuin kasviperäisten tuotteiden. Sekä ympäristön, ihmisten terveyden että eläinten hyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että jatkossa maataloustukia suunnataan nykyistä enemmän eläintuotannon ylläpitämisen sijasta kotimaisten kasviproteiinien tuotantoon. Samaa käytäntöä tulisi edistää koko EU:ssa.

Kasvisruuan kulutusta tulisi edistää suhteessa lihan kulutukseen, esimerkiksi tuotteiden verotusta suuntaamalla.

Eläimiä on vaikea kasvattaa eettisellä tavalla, mikäli eläinperäistä ruokaa tuotetaan sellaisia määriä, niin nopeasti ja niin halvalla kuin tänä päivänä tehdään.  Eläinperäistä ruokaa tulisi syödä nykyistä vähemmän ja sen pitäisi olla eettisemmin tuotettua. Kasvisruuan osuuden lisääminen ihmisten ruokavaliossa myös hillitsee ilmastonmuutosta ja edistää ihmisten terveyttä.

Kasviperäisen ruuan suosiota voidaan lisätä nostamalla eläinkunnan tuotteiden hintaa suhteessa kasviperäisiin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi eläinperäisten tai runsaasti eläinrasvaa sisältävien tuotteiden verotusta korottamalla, kasviperäisten tuotteiden verotusta keventämällä tai eläinperäisten tuotteiden menekinedistämistukia vähentämällä.

Turkistarhaus tulisi lakkauttaa.

Turkistarhoilla kasvatettavat lajit, eli punaketut, naalit, minkit ja supikoirat ovat aktiivisia petoeläimiä, joiden liikunnan ja toiminnan tarve on suuri. Turkiseläimet eivät ole lajeina kesyjä ja ne pelkäävät usein ihmistä. Tarhausta on harjoitettu aktiivisesti noin sata vuotta, ja eläinkantoja on täydennetty pitkään luonnosta. Turkiseläimiä on jalostettu vasta muutamia vuosikymmeniä, ja jalostus on keskittynyt lähinnä turkin laatuun, eläimen kokoon ja pentutuottoon.

Tyypillinen turkiseläinhäkki ei täytä eläinten hyvinvointitarpeita. Se on virikkeetön ympäristö, josta puuttuvat mahdollisuudet riittävään liikkumiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen, esimerkiksi ketuilla kaivamiseen ja minkeillä uimiseen. Supikoirilla ei ole vankeudessa mahdollisuutta nukkua talviunta. Kaikilla turkiseläinlajeilla esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten pelkoa, pentujen tappamista, stereotyyppistä käyttäytymistä, apatiaa sekä turkin ja raajojen puremista.

Turkistarhauskiellot etenevät Euroopassa vauhdikkaasti. Suomen tulisi pysyä kehityksessä mukana ja kieltää turkistarhaus siirtymäajalla.

Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulisi säätää pakolliseksi.

Seura- ja harrastuseläinten kasvatukseen liittyy monia vakavia ongelmia, kuten pentutehtailua, eläinten salakuljetusta ja eläinten hylkäämistä. Pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti vähentäisivät näitä ongelmia, sillä ne auttavat eläimen taustan ja omistajan jäljittämisessä. Ne auttavat myös vakavien tarttuvien tautien torjunnassa sekä perinnöllisten sairauksien seurannassa, kun eläinten liikkuminen ja tausta on mahdollista selvittää. Löytöeläinten kohdalla saadaan aikaan myös taloudellisia säästöjä kunnissa, kun eläimen omistaja löytyy rekisteriin merkityn tunnistetiedon avulla.

Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on tulossa lähivuosina pakolliseksi. Vastaava vaatimus on säädettävä koskemaan myös kissoja.

Eläinten verkossa myynnin ehtona tulisi olla myyjän vahva tunnistautuminen. Tällöin myyjä on jäljitettävissä, jos esimerkiksi eläin pian ostohetken jälkeen sairastuu ja kuolee.

Tällä hetkellä eläimiä saa myydä erilaisissa verkkopalveluissa ilman mitään rajoituksia. On yleistä, että esimerkiksi ulkomailta salakuljetettuja pentuja myydään näillä palstoilla ilman, että myyjän tarvitsee antaa mitään tunnistetietojaan palveluun. Myyjällä saattaa olla käytössään prepaid-liittymä eikä oikeaa nimeä kerrota edes ostotilanteessa. Nämä pennut ovat usein sairaita ja pahimmillaan kuolevat muutaman päivän kuluttua uuteen kotiin myynnin jälkeen. Myyjän tavoittaminen on kuitenkin mahdotonta, kun edes myyntikanavan kautta myyjän tunnistetietoja ei ole saatavilla.

Tämän vuoksi eläinten myymisen ehtona verkossa tulisi olla myyjän vahva tunnistautuminen esimerkiksi pankkitunnuksilla tai luottokortilla, jolloin myyjä voidaan luotettavasti jäljittää myös jälkikäteen, mikäli väärinkäytöksiä ilmenee.

Helsingin poliisi perusti eläinsuojelurikoksiin erikoistuneen tutkintaryhmän. Vastaava toiminta tulisi laajentaa koko Suomeen.

Helsingin poliisiin perustettiin eläimiin liittyviin rikoksiin erikoistunut tutkintaryhmä viime syksynä. Ryhmä on erikoistunut eläinsuojelurikosten esitutkintaan ja muihin eläinsuojeluun liittyviin prosesseihin, sidosryhmäyhteistyöhön sekä eläinsuojelutyöhön liittyvään tiedottamiseen. Ryhmä on lyhyessä ajassa edesauttanut jo useiden huomattavien eläinsuojelutapausten ratkaisemista.

Tarve eläinsuojeluasioihin keskittyneille poliisiyksiköille on suuri myös muualla Suomessa. Poliisikoulutuksessa eläinsuojeluasioita käsitellään vain vähän, vaikka poliisit ovat suuri eläinsuojeluviranomaisten ryhmä. Tämän vuoksi tarvitaan poliiseja, jotka pystyvät keskittymään ja erikoistumaan vain eläinsuojelurikoksiin, jotta lakia rikkovat saadaan tehokkaammin edesvastuuseen. Helsingin eläinsuojelurikoksiin erikoistuneen tutkintaryhmän perustaminen on erinomainen askel kohti parempaa eläinten suojelua. Toimintamalli tulisi laajentaa ripeässä tahdissa koko maan kattavaksi.

Suomeen tulisi perustaa eläinsuojeluvaltuutetun virka.

Suomeen perustettiin eläinsuojeluasiamiehen virka vuonna 2013. Viran perustaminen oli kirjattu silloiseen hallitusohjelmaan. Nykyinen hallitus kuitenkin lakkautti viran ensi töikseen, vaikka eläinsuojelulain uudistus oli edelleen pahasti kesken ja muutenkin tarve eläinten hyvinvointia edistävälle valtuutetulle oli suuri.

Eläinsuojeluvaltuutetun virka tulee perustaa uudestaan. Eläinsuojeluvaltuutetun työnkuvan tulee keskittyä eläinten hyvinvoinnin ja aseman parantamiseen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Valtuutetun työnkuvaan tulee kuulua eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta, päätöksentekijöihin vaikuttaminen eläinsuojelun näkökulmasta, eläimiä koskevan tutkimustiedon välittäminen esimerkiksi eläinten parissa työskenteleville, viranomaisille, päätöksentekijöille ja muulle väestölle sekä yhteistyön kehittäminen eläinsuojelun eri toimijoiden välillä.

Eläinkokeille vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien rahoitusta tulisi lisätä.

Eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehitetään tällä hetkellä määrätietoisesti, mutta rahoitus sille on täysin riittämätöntä. Suomessa Tampereen yliopistolla toimii Vaihtoehtomenetelmäkeskus eläinkokeille eli FICAM, jonka vuosittainen rahoitus on noin 300 000 euroa. Samaan aikaan eläinkokeiden rahoitus on vuosittain miljoonia euroja. FICAMin valtion rahoitus olisi nostettava vähintään 500 000 euroon, jotta toiminta voi jatkua ja kehittyä.

Lisäksi Suomeen olisi luotava toimintasuunnitelma, joka määrittää konkreettiset askeleet ja aikataulun koe-eläinmäärien vähentämiselle ja lopettaa tuskallisimmat eläinkokeet vähitellen kokonaan.