Merja Kyllönen


Merja Kyllönen

Kuva: Nick Tulinen

Euroopan parlamentin jäsen, Vasemmistoliitto

Vaalisivut

 

1. Mikä on mielestänne suurin eläinsuojelullinen ongelma Suomessa ja miten siihen tulisi puuttua?

Tuotantoeläinten tilanne on edelleen asia, jossa tarvitaan korjaamista. Tuotantoeläimille on taattava mahdollisimman lajityypillinen elämä ja kivuton kuolema. Eläimillä ei ole nykymuotoisessa tuotannossa riittävästi edellytyksiä toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Teuraskuljetukset ovat usein pitkiä ja tuottavat eläimille turhaa stressiä ja kärsimystä. Myös luomutuotannon kriteerejä tulisi kiristää ja erityisesti eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä tulisi olla enemmän. Esimerkiksi ulkoilumahdollisuuden tulee koskea kaikkia eläimiä, myös luomutuotannossa. Tehotuotannosta pitää luopua edistämällä ja tukemalla paikallista ruuan alkutuotantoa ja jalostusta. Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää ja mahdollistaa pienteurastamojen ja liikkuvien teurastamojen toiminta niin, ettei pitkille teuraseläinten kuljetusmatkoille ole tarvetta.

Eläinsuojelurikosten rangaistusjärjestelmää tulee kehittää ja eläintenpitokieltoa tulee vahtia ja sanktioida tehokkaammin.

2. Uusi eläinsuojelulaki on valmisteilla, eikä siinä tulla esimerkiksi kieltämään parsinavetoita tai takaamaan jatkuvaa juomavettä eläinten pysyvissä pitopaikoissa. Mitä mieltä olette lakiuudistuksesta?

Suomen eläinsuojelulaki on 20 vuotta vanha ja jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä ja viimeisimmästä tutkimustiedosta. Eläinsuojelulain perusajatuksena olisi turvata kaikkien eläinten perusoikeudet. Laissa olisi laajasti säädettävä eläinten kohtelun perusperiaatteista ja vähimmäisvaatimuksista, kuten emakkohäkkien ja parsinavetoiden kiellosta tai jatkuvasti saatavilla olevasta juomavedestä.

Kansainvälisesti toimivat pelisäännöt tarvitaan myös ja ne takaisivat toimijoiden tasavertaisen kohtelun, mitä laajempaan yhteisymmärrykseen päästäisiin. Tämän edistyessä joka tapauksessa neuvotteluteitse hitaasti on Suomen hyvä pitää yllä riittävän korkeita vaatimuksia ja toimenpiteitä omassa toiminnassaan.

Eläinsuojelurikosten rangaistusjärjestelmää tulisi myös kehittää ja esimerkiksi eläintenpitokieltoa vahtia tehokkaammin. Eläinsuojeluvalvontaa tulee lisätä ja vapaaehtoisista valvojista siirtyä työsuhteessa oleviin valvojiin. Tällöin työnantaja voisi olla esim. valtio tai kunta. Eläinsuojeluneuvojat voisivat jatkaa vapaaehtoisina. Vapaaehtoisen eläinsuojeluvalvonnan ongelma on valvojien auktoriteetin puute ja se, että he voivat ainoastaan neuvoa käyntikohteissa kohtaamiaan toimijoita.

3. Kannatatteko turkistuotannon lakkauttamista Suomessa siirtymäajalla?

Turkistarhaajille on luotava luopumisjärjestelmä, jolloin turkistarhauksesta voidaan luopua siirtymäajan jälkeen. Tarhojen sukupolvenvaihdoksista on luovuttava tukemalla siirtymistä toiseen elinkeinoon.

4. Miten olisitte itse presidenttinä valmis toimimaan eläinten puolesta?

Presidentti voi edistää toimillaan lajiriippumattomasti tasa-arvoista yhteiskunta, joka kunnioittaa niin eläinten, ihmisten kuin myös ympäristömme oikeuksia ja tarpeita.

Sellaisessa yhteiskunnassa ei riistetä ihmisiä, ei eläimiä, eikä myöskään ympäristöä.

Tällainen muutos ei tapahdu nopeasti, joten on viisasta lähteä liikkeelle eläinten olojen korjaamisesta sekä asteittaisesta tuotannon muutoksesta.

Muutos vaatii laajoja toimenpiteitä monella eri alueella lainsäädännössä, hallinnossa sekä erityisesti kansalaisten kouluttamisessa ja valistamisessa. Näissä asioissa presidenttikin voi olla arvokeskustelun kautta muutoksen käynnistäjänä.

Myös ilmastonäkökulma, sen analysointi ja vaikuttaminen monesta eri kulmasta, vaikuttaa aina eläimiinkin.

5. Pyrittekö edistämään eläinten hyvinvointia omilla kulutustottumuksillanne tai muulla tavoin? Jos vastaatte kyllä, niin miten?

Kyllä, syön harvemmin lihaa, pääsääntöisesti kalaa ja kasviksia. Pyrin hankkimaan tuotteeni mahdollisimman lähellä tuotettuna, jolloin tiedän mistä ja milloin tai millaisissa olosuhteissa ravinto on tuotettu ja miten esimerkiksi eläimiä kohdeltu.

 

Ehdokkaiden vastauksia ei ole tarkastettu faktojen osalta, vaan ne on julkaistu sellaisenaan. Ehdokkaat vastaavat itse niissä esitettyjen väitteiden paikkansapitävyydestä.

Paluu